Kyminlinnan valleilla on tänä kesänä laulanut viidellä reviirillä punavarpusia. Se on yksi alueen tyypillisistä linnuista. Kuvassa pohjoisvallien vanha komea koiras.
Joen puolella rantapolulla laulelee aktiivisesti luhtakerttunen ja viitakerttunen kilpaa. Luhtakerttusia on ollut toistaiseksi kaksi ja viitakerttusia kahdeksan laulavaa koirasta. Kuvassa viitakerttunen. Se toistelee rauhallisesti heleitä ääniä, kun taas luhtakerttunen lurittelisi kiireisemmin.
Yleisin laululintu on ollut satakieli, niitä on kuultu 18 laulavaa. Lehtokerttuja on laulanut 12, mustapääkerttuja seitsemän ja kultarintuja 4 laulavaa lintua.
Ja tietenkin pensaskertut, kuvassa pensaskerttu rakentelemassa jo innokkaasti pesää.
Pyhtäällä Tyyslahden niemen kärki kapenee alueen Kymijoen sivuhaaran suistoon. Harjualue on toinen kaksoiharjusta ja luonnonsuojelualuetta.
Sinne pääseminen käy rämpimällä erittäin harvakseltaan kuljettua poikittelevaa polun pohjaa, väistelemällä katajikkoja ja pensaita, välillä kävelemällä rantakaislikkoa pitkin.
Erilaisia sudenkorentoja ja miljoonittain pikku lentäviä hyönteisiä liittyy matkan ominaisuuksiin. Ruskohukankorennot olivat alkaneet kuoriutua, niitä oli tuhansittain. Niemen kärjessä aukeaa lopulta rauhallinen Tyyslahti.
Viereisessä saaressa on ollut tähän asti viime kesään asti Kymenlaakson suurin harmaahaikarayhdyskunta. Merikotkat ovat häirinneet harmaahaikarat tiehensä. Alueella on myös ollut haarahaukka, mutta ainakaan tällä kertaa sitä ei näkynyt.
Sen sijaan kalasääksellä ja nuolihaukalla on lähettyvillä pesiä, ne ovat Tyyslahden taivaalla yleinen näky.
Rastaskerttusia lauleli tänään kaksi, kun viime vuonna kesäkuussa lauloi kuusi rastaskerttusta.
Lähes helteinen päivä uuvutti kuljetella kaukoputkia ja kameraa, mutta silti kävimme katsomassa Muhniemen ja Junkkarinjärven alueiden lintuja.
Kävelyä tuli tällä kertaa melko reilusti, etenkin Junkkarinjärven patotietä kiertäessä. Parhaat havainnot olivat etelästä meille kesien lämmetessä tullut karttaperhonen ja soidintava heinäkurppa. Muuten oli uusien lajien osalta hiljaista. Katajakujan lähellä lauleli kaksi peltosirkkua, joita Kotkassa on nyt näkynyt vähän.
Toisilla kesä on vielä poikasten osalta alussa, kuten näillä pensaskertuilla.
Pyrstötiaisella oli jo pienet poikaset ja niitä kävi ruokkimassa ainakin kolme, ellei neljä emoa. Niiden pesä on on hyvin taidokkaasti jäkälistä rakennettu.
Lasu löysi tänään Kotkan Kaarniemestä mustapäätaskun. Samalta paikalta mustapäätasku on löytynyt aikaisemmin kaksi kertaa: 22.5.1993 ja 2. - 10.6.2005. Molemmat olivat silloinkin koiraita (maurus).
Paikalliseen lintuhavaintokantaan Tiirassa voi löytää määritetyiksi saatuja lajeja kirjattu yhdistelmänä sepeltasku/mustapäätasku sekä kohtaan mustapäätasku.
Pienet linnun poikaset emoineen ovat hellyttäviä. Niin tämäkin uusi telkkäpoikue, 9 poikasta emonsa kanssa. Aurinkoiset kelit suosivat tällä hetkellä pieniä untuvikkoja. Lähin poikasista haukotteli ilta-auringossa.
Kymenlaakson lintutieteellisen yhdistyksen alueelle löytyi Arktika-sunnuntain aamuna uusi
lintulaji: tulipäähippiäinen. Lintu lauloi aktiivisesti kuusimetsikön yläosissa. Laulu kuului hyvin, zy-zi-zi-zi-zi-zi-zir, mutta itse lintu liikkui vilkkaasti, vilahteli siellä täällä ja hieman kuusen oksien takaa näkyi välillä maha, välillä selkä ja sitten lopulta erotti vähän sen hippiäisestä poikkeavaa valkeaa silmäkulmajuovaa ja myös mustaa päälaenjuovaa. Lintua bongaamaan tuli myös samaan aikaan vietettävän Arktikan osallistujia.
Viikonvaihteen harvinaisuuksien bongauksia oli Junkkarinjärvellä
lampiviklo. Viime vuosina Kymenlaaksossa on niitä ollut vähän.
Toki lintuharrastus oli viikonvaihteessa monipuolista. Etsittiin kyhmyhaahkakoirasta, mutta löytyi naaraskyhmyhaahka spontaanisti. Koirasta ei näkynyt, kahden päivän käynneistä huolimatta.
Kurkelassa pellolla olimme staijaamassa puolitoista tuntia. Sinä aikana näkyi kymmenkunta paikallista petolintua varpushaukasta merikotkaan, soidintava mehiläishaukka ja muutama hiirihaukka. Kuvassa paikallinen nuolihaukka.
Linnun laulavat aktiivisesti. Metsiköissä laulelivat pikkusiepot ja sirittäjät, pelloille on tullut myös punavarpusia. Satakielten laulu oli tänään päivällä hieman vaimentunut.
Joillakin linnuilla, esim. heinäsorsalla on jo poikasia. Osa on niitä vielä hautomassa, kuten Suomen kaakkoisin hautova laulujoutsen.
Hellelukemiin, 24 asteeseen kiivennyt lämpötila ja kaakkoisvirtaus enteili haukkojen näkemistä Kurkelan tornilla kaakkoisrajalla.
Paras uusi havainto oli kuitenkin Virolahden Lintulahden pihalta nähty taivaalla kierrellyt myöhään muuttava piekana. Lisäksi haarahaukkoja kaarteli Vilkkilässä kaksi.
Eksoottisin havainto oli tuonut paikalle paljon Arktikan seuraajia. Olihan heillä nyt samalla mahdollisuus bongata arokotka, joka on ollut muutaman päivän nähtävissä kalanperkuujätteitä syömässä. Linnun näimme toista päivää. Lahdella on ollut myös kaksi jalohaikaraa.
Muuten petolintujen osalta Kurkelassa oli lopulta rauhallista. Kevään uusia havaintoja minulle oli mehiläishaukka ja nuolihaukka. Kotkista näkyi muutamia merikotkia. Kurkelan tornistakin näkyi kaksi haarahaukkaa, menossa Venäjällepäin.
Hovinsaarella on lähiaikoina ollut muutaman kerran lapinkirvisiä. Aamulla siellä oli kuvan lapinkirvisnaaras.
Muuttavista linnuista aamulla näkyi myös kymmenen lapinsirriä. Kuvassa lapinsirrejä.
Kyminlinnan alue on Kotkan paras paikka kuunnella varhaiskesän laululintuja.
Vaikka Kyminlinnan maalinnoituksen valleja on nurmikoitu, pensaat ja aluskasvillisuus valleilta raivattu pois ja tilalle siirretty nurmikenttä, niin vielä joen rantapolku ja läheisen Kymijoen rantatien lehdot antavat kotkalaisillekin hyvän paikan kuulla kesäisiä lintuja.
Kyminlinnan varsinaisen linnoituksen ulkopuolinen niemeke on vielä säästynyt perkuutöiltä. Vastaavia alueita on luonnon harrastajille hyvin vähän tarjolla, joten on tärkeä, että kaikessa kunnostustyössä kuunnellaan tarkalla korvalla lintujen aktiiviharrastajia. Myös valkoselkätikka on tältä alueelta tavattu.
Kyminlinnassa pesii myös nokkavarpunen. Yksi näkyikin linnoituksen ulkopuolella syömässä tuomen kukkaversoja.
Satakieliä lauleli erityisesti läheisellä joenrantatiellä. Yhtensä kävelyreitin varrella kuului laulamassa 14 satakieltä.
Nuoria kirjosieppoja vaikutti olevan melko runsaasti paikalla. Kuvassa on viime vuoden poikanen, nuori kirjosieppokoiras. Koiraaksi sen tuntee tummasta selästä ja nuoreksi koiraaksi ruskeista siivistä. Vanhemmalla koiraalla siivetkin olisivat tummat.
